Pyrkimys sielun rauhaan
Unessa elävät arkkityypit
Yhteys elämän syvyyteen

Tietoa unista ja niiden tulkinnasta

Unet ovat elokuvamainen tarina näkijänsä tunnetiloista. Unet näyttävät olevan aluksi vain mielleyhtymien ketju. Kun ihminen nukahtaa mielikuvat pääsevät siirtymään asiasta toiseen ilman järjen kontrollia. Tällöin se, mitä mielikuvia ihminen saa ja miten mielikuvat kytkeytyvät toisiinsa antaa perustan unien ymmärtämiseen. Eri ihmisillä erilaiset asiat liittyvät toisiinsa. Mielikuvat myös pyrkivät kohti niitä asioita, jotka painavat nukkujan mieltä. Tällä perusteella voidaan päätellä, mitkä asiat häiritsevät ihminen mielenrauhaa, mistä asioista hän piilotajuisella tasolla on huolissaan.
Unen kuvilla on käytössään tunteiden energia, siksi ne ovat eläviä mielikuvia. Tunteet pyrkivät esille kukin omaan päämääräänsä. Tämä saa aikaan ristiriitaisia ja rajujakin kohtauksia: kuolemia, taisteluita, kolareita, maanvyörymiä, ruumiin silpoutumia yms. Unissa ei yleensä ole moraalia, jolloin asiat esiintyvät niin kuin ne mielen syvyydessä ovat. Unissaan ihminen katselee elämää kuin viaton pikku lapsi, ihastellen, ihmetellen, järkyttyen. Asiat esiintyvät niinkuin ne ihmiselle ilmenevät välittömästi, intuitiivisina oivalluksina, ilman ajattelun loogisia yhteyksiä. Tämä mahdollistaa täysin uusia näkökulmia elämään. Siinä on unien luovuuden perusta.
Unia näyttää ohjaavan jokin pyrkimys. Tuo pyrkimys on halua sisäiseen hiljaisuuteen ja kulttuurin arvostamiin päämääriin, mielenrahaan ja rakkauteen. Nämä ilmenevät ihmiset spontaanisesti luomassa tarinaperinteessä. Siksi unien vapaat mielikuvat muuttuvat tarinoiksi viimeistään heräämishetkellä. Jos tuota tarinoitumista ei tapahdu, unen mielikuvanketjun muistaminen voi olla mahdotonta. Kulttuurin tarinaperinne ja heräämishetken järki sovittaa asioita yhteen ja tekee unista paljastavia kokonaistarinoita. Siksi unien merkitykset voidaan löytää tarkastelemalla unia tarinaperinteen kautta ja tarinaperinteen kanssa.

Pyrkimys sielun rauhaan

Unien yhtenä tavoitteena näyttää olevan rauhantilan saavuttaminen. Ristiriitaiset tunnetilat häiritsevät ihmistä. Mielen syvemmät pyrkimykset ovat usein päivisin piilotajuisia. Kuitenkin hetken keskustelu paljastaa, että myös päiväolemisessaan ihminen näyttää kaipaavan rauhaa ja rakkautta. Lähteminen uusiin haasteisiin ja seikkailuihin ja antautuminen päivän kiireisiin on usein yritys ratkaista jokin ongelma, jotta rauhantila voidaan saavuttaa. Ihminen antautuu ristiriitaisille tunteille, koska hänen sisällään on ristiriitaisia pyrkimyksiä. Nämä ristiriidat ovat yleensä peräisin vanhempien lapsiinsa asettamista usein piilotajuisista omaan elämäänsä liittyvistä toiveista. Tämä on lapsen ja myöhemmin aikuisen sisällä toimiva vieras jopa pelottava energia, joka tähtää toiseen päämäärään kuin henkilön omat pyrkimykset. Vanhempien jättämien tunnelmien lisäksi ihmisen muutkin keskeneräiset, käsittelemättömät tunnekokemukset jättävät sisälle piilotajuisia pyrkimyksiä. Piilotettu asia pyrkii saamaan tilaa, jotta rauhan tila löytyy. Esimerkiksi rakkaussuhteessa hylätyksi tuleminen jättää piilotajuisen tunnetilan ja mitättömyyden tunteen, joka on käsiteltävä ennen aidon itsenäisen elämän elämän ja rauhantilan löytämistä.

Unessa katsotaan pois menneisyyden häiriöitä. Varsinkin isän ja äidin lapseen jättämät ristiriitaiset vaatimukset ovat ihmisen omalle pyrkimykselle vieraita ja siksi ne on poistettava. Piilotajuiset asiat eivät poistu, ellei niitä kohdata. Uni onkin selkein, selväkielisin tapa kohdata mennyttä. Unessa ihminen kykenee suhteellisen viileään ahdistavienkin asioiden katsomiseen. Tämä on mahdollista, koska unessa pelkäävä minuus on kuollut. Pelkäävä minuus on äiti- ja isäsuhteissa rakentunut olemisen malli: jos en ole hyvä, minut hylätään. Siksi ihminen hyväksytyksi tulemisen toivossa alkaa valehdella itselleen ja muille ja kadottaa kosketuksen omaan aitoon olemiseensa. Tuon ahnaan itselle ottavan ja pelkäävän minuuden on kuoltava, jotta voi katsoa selkeämmin.
Toinen syy mietiskelynomaisen selkeyden syntymiseen unessa on unen tapa kertoa asiat symbolisten tarinoiden muodossa. Tällöin voi liikaa ahdistumatta katsoa kauheitakin elämyksiä.

Unessa elävät arkkityypit

Unessa tunnelmat eletään usein arkkityyppisinä hahmoina. Arkkityypit eivät ole päivätajunnassa olentoja, vaan tunnekomplekseja, joita kytkee toisiinsa mielikuvat. Esimerkiksi äidin mielikuvan ympärille kerääntyy suuri joukko asioita. Äidin mielikuvaan voivat liittyä esimerkiksi ruoka, syli, hellyys, lapsuus, naisena oleminen jne. Unissa vapaat mielleyhtymät kulkevat tällaisen kompleksin sisällä asiasta toiseen ja joku mielleyhtymä voi siirtää lapsuudesta myös isään jne. Tällainen mielleyhtymien rakenne on kullekin ominainen. Kulttuuri kantaa mukanaan tietynlaisia mielleyhtymien joukkoja, joita voidaan kutsua arkkityyppisiksi. Ne ovat kulttuurin sisällä kaikille jossain määrin yhteisiä. Unissa nämä mielleyhtymät saattavat kytkeytä myyttisiin tarinaperinteen ihmis- ja eläinhahmoihin. Vanha nainen, karhuemo tai lehmä voivat silloin esittää koko äitikompleksia
Arkkityypit ovat unissa ja tarinoissa tarinaperinteen ihmis- ja eläinhahmoja. Niiden rakennetta peilaa perheessä kasvaneen ihmisen tapa jäsentää elämäänsä. Äitikokemus jäsentyy äidin arkkityyppeinä, isäkokemus isäarkkityyppeinä ja sisko- ja velikokemukset siskojen ja veljien arkkityyppeinä. Arkkityypit ovat näin ihmiselle ominainen, lähes vaistonomainen tapa jäsentää tunteita ja elämyksiä ja antaa niille näkyvät ja koettavat muodot. Alkuperäiskansat puhuvat samassa yhteydessä jumalista tai hengistä. Myös kreikkalaiset jumalat voidaan ymmärtää juuri ihmisen tunnetilojen kahtenatoista tärkeimpänä ilmenemismuotona. Saduissa ja tarinoissa nämä samat toimijat ja sankarit ottavat inhimillisempiä muotoja. Unessa ne samat arkkityyppiset toimijat saavat näkijän oman henkilögallerian hahmot. Unen henkilöt ovat arkkityyppien, tunnetilojen näyttelijöitä.

Unen tekijä valitsee tunnetiloille parhaat mahdolliset esittäjät yleensä henkilön hyvin tuntemista ihmisistä. Jos ihminen näkee unta siskostaan, uni viittaa hyvin harvoin henkilön todelliseen siskoon. Sisko esittää unessa sisaruuden arkkityyppiä. Samoin unen isä tai näkijän työpaikan johtaja esittävät usein isän arkkityyppiä, eikä arkipäivän todellisia hahmoja. Toki arkipäivän energia suhteessa noihin hahmoihin on piilotajuisesti sama. Kun henkilö alistuu johtajan käskyihin, hän samalla alistuu piilotajuisen isän arkkityypin vaatimuksiin. Ongelmallinen suhde johtajaan on seuraus tästä tunteen siirrosta. Kun päiväelämän selkeyttä häiritsee jonkin ongelma suhteessa johtajaan, seuraavan yön uni tuo katsottavaksi isäsuhteen ongelman ja ottaa näyttelijäksi joko johtajan tai isän. Piilotajuinen isän arkkityyppi on yleensä saanut merkityksensä henkilön omasta isäsuhteesta. Unen isätoimija ei tällöinkään ole todellinen isä, vaan edustaa isän arkkityyppiä. Tämän eron tekeminen selkeyttää unien tulkintaa. Arkkityypin avulla ihminen voi vapautua todellisen isän kahleista riippumatta oman isäkuvansa heikkouksista. Myyttisen isäarkkityypin avulla ihminen liittyy koko ihmiskunnan yhteisiin isäkokemuksiin ja vie ongelman laajempaan viitekehykseen. Näitä uskonnot käsittelevät suhteina isäjumalaan.

Unien kautta yhteys elämän syvyyteen

Unitarinan tarkoituksena sielun näkökulman tuominen ihmisen elämäntilanteeseen . Sielu ei ole olio, vaan se on ihmisessä oleva pyrkimys omaehtoiseen elämään. Päivän tapahtumissa on häiriöitä, jotka estävät ihmisen tunnon herkkyyttä, kykyä aitoon elämään Unessa päivän tapahtumia katsellaan selkokielisinä käyttäen tunteiden tarinakieltä. Päivällä ihmiselle tärkeät asiat tuntuvat vain epämääräisinä tunteina. Yöllä ne ovat selkeämmin tiedostettavissa tunteiden tarinamuodon kautta.

Olennaista unitarinassa on ajan ja paikan rajojen rikkoutuminen. Tässä mielessä uni liikkuu aina tuonpuoleisessa, mielikuvien rikkaassa todellisuudessa, jumalten maailmassa. Uskonnolliset tarinat kertovat samasta maailmasta. Uni vie ihmisen taivaitten iloon ja joskus painajaisissa helvetin kauhuihin. Raamatullinen Jaakobkin kohtasi Jumalan unissa. Muinaisille Lähi-idän asukkaille kreikkalaisille ja roomalaisille ja edelleenkin alkuperäiskansoille jumalat puhuivat unien kautta. Unistaan ihmiset saavat parhaat ohjeet elämäänsä. Arkkityyppiset toimijat, muinaiset jumalat, piilotajuinen viisauden kerros opastaa unissa. Jumalat ovat nimi ihmisen syvyydelle, mielikuvien ja luovuuden rikkaalle maailmalle. Unissa saadun opastuksen erityisen tärkeä ulottuvuus on "Jumalan puheen" persoonakohtaisuus. Uni opastaa yksilöllisesti samaan, mihin uskonnollinen tarina opastaa yhteisöllisesti. Uskonnolliset tarinat ovat kannattajilleen tarkoitettua yhteistä ilmaisu- ja mielikuvaperinnettä. Uni yksityistää "Jumalten viestin"

Uni kytkee ihmisen rakkauteen, joka on samalla liittymistä muihin ihmisiin. Tällainen kokemus antaa voimaa elää. Tästä syystä unissa on häiriöiden poiskatsomisen lisäksi myös voimaa antavia elämyksiä. Unessa näkyy, kun elämässä menee hyvin, elämä kulkee kuin siivillä. Tällöin ihminen usein lentää unissaan. Rakkauteen liittyvät unet tuovat katsottavaksi myös valo-olentojen. Tällöin on syytä muistaa, että ne ovat rakkauden näkemisen välineitä, jotta yksilö voi syventää kokemustaan. Jumal-olennot ihmisen kokeminen olentoina eivät ole ns. objektiivisia, tieteellisen maailmankuvan mukaisia totuuksia. Ne ovat kuitenkin täyttä totta kullekin yksilölle, koska ne avaavat ihmistä kohti rakkautta. Avautuminen on totta, todeksi tulemista käsitteen Heideggerilaisessa merkityksessä.